Helsingin Vihreät Naiset on ottanut uudet jäsenensä innokkaan oloisesti vastaan. Tiistaina (17.5. 2011) meille keltanokille oli järjestetty tutustumisilta puoluetoimistolla ja hiukan jännittyneenä vaapuin määräaikaan Fredaa pitkin. Onneksi paikalle oli tulossa yksi tuttukin, itseni lailla vaalien jälkeen puolueeseen liittynyt ystäväni.
Puoluetoimistolla yllätyin ensimmäisenä hilpeän pinkeistä ovenkarmeista. Meitä oli paljon, varmaan lähemmäs kolmeakymmentä. Ruoka oli hyvää, viini tervetullut lisä ja seura hyväntuulista. Tuija Brax oli aivan valloittava, mutta myös me uudet rivivihreät loimme tilaisuuteen sellaista maltillista, mutta innostavaa maailmanpelastustunnelmaa. Esittäytymiskierroksella kävi hyvin ilmi, että moni oli minun laillani lykännyt liittymistä pitkään, vaikka oli aina ollut arvoiltaan ja ajatuksiltaan vahva vihreä.
Kotiin lähtiessä oli sitoutunut olo. Mystiseltä tuntunut "puolue" ei ole joukko harhaisia risupartahippejä vaan ihan tavallisia ihmisiä, helposti lähestyttäviä pulliaisia. Vihreä voima ei synny yli-ihmisten teoista vaan pienten puurtajien yhteistyön hedelmistä. Pelkäämäni sisäänpäinlämpiävä tunnelma oli kaukana todellisuudesta.
Tänään kahvia juodessani postiluukusta kolahti puheenjohtajaäänestykseen tarvittava materiaali. Äänestäminen tuntui luontevalta. Olen selvästi päätynyt minulle oikeaan puolueeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti