Mietin harrastuksiani. Kehrään parhaillaan suomenlampaan villaa. Kuulostaa ekologiselta, eikö? Totuus kaiken takana on skotlannissa kasvatettu, pesty ja kammattu villa, joka lentää Suomeen värjättäväksi ja tulee luokseni postissa. Kehrään sen uusiseelantilaisella rukilla. Pesen valmiin langan kotimaisella, ekologisella villanpesuaineella. Koko prosessissa on siis yksi lähempää tarkastelua kestävä vaihe. En tiedä mitään siitä, miten lampaat ovat voineet tai miten kaikessa käsittelyssä otetaan sähkön- ja vedenkulutus huomioon. Miinusmerkkisiä piiperryspisteitä.
Ruokailupuoli se vasta hunningolla onkin. Juon teetä, joka on kasvanut Intiassa, jatkokäsitelty ja markkinoitu Ranskassa ja rahdattu Suomeen. Kahvinjuontini takia tuhotaan sademetsiä, alistetaan työntekijöitä ja kulutetaan loputtomasti vettä. Syön energiasyöppöjä pakasteita, jo mainittua riisiä ja valtavat määrät kalaa. En aina jaksa tai välitä selvittää, onko kalani viljeltyä tai ryöstökalastettua.
Lennän lomille, jos on varaa. Kotimaassa teemme mökkimatkat autolla. Eilen ajoin autolla tuohon viiden kilometrin päähän ystäväni kissaa ruokkimaan.
Asunnossamme on niin lämmin, että olen yleensä ilman sukkia. Kierrätän kausiluontoisesti. Tilaan tavaraa postimyynnistä, mikä aiheuttaa pakkausjätettä ja taas tavaraa lentelee pitkin taivaita, jotten vain joudu odottamaan uusia aarteitani.
Jos jotain inhoan, niin mustavalkoista ajattelua. Olen useammin kuin kerran saanut kuulla, että miksi yritän säästää luontoa siinä tai tässä, kun kuitenkin a, b tai c. Että miten sulla voi olla nahkakengät, jos et syö lihaa. Ikään kuin vähäinenkin yrittäminen olisi turhaa, jos ei voi tehdä kaikkea mahdollista. Mä en näe asiaa niin, vaan enemmän "lisänä rikka rokassa" -mallilla. Jos voin tehdä edes jotain, se on ihan hyvä juttu.
Mä tunnen usein syyllisyyttä siitä, etten tee enemmän tai yritä kovemmin. Välillä ois kuitenkin hyvä ihan vaan taputtaa itseään olalle ja sanoa, että ihan hyvä alku.
Mitä mä sitten teen oikein tai hyvin? No vaikka se tuulivoiman ostaminen on jo hyvä juttu (eikä muuten ole kallista). Kierrätän sentään osan jätteistäni, osan hyvinkin tunnollisesti. Olen siirtänyt kuluttamistani selvästi palveluiden oston suuntaan pelkän materian puolelta. Jopa siinä mainitsemassani kehruuvillassa on käsinvärjäysvaihe, jolloin tuen kotimaista osaamista ja pienyrittäjyyttä.
Riisin ohella keitetään usein aterialle esimerkiksi kotimaista kauraa tai ohraa. Kahvi on lähes aina Reilun kaupan kahvia. Yhä useammin hedelmäpuoleltakin tarttuu mukaan jotain lähistöllä tuotettua. Kalankin suhteen olen sentään tietoinen ongelmista ja jokainen yksittäinenkin kulutusvalinta on merkittävä. Ekologisuuden lisäksi myös eettisyys on osa viherpiipertelyä ja sillä on osansa munkin ruokailuvalinnoissa, mutta siitä ehkä enemmän myöhemmin.
Pesuaineissa olen päässyt ekologiselle tasolle, samoin kosmetiikkani on pientuotettua, ekologista ja luonnonmukaista.
Auto, auto... no, se oli pakko hommata, jotta mies pystyy ottamaan vastaan päivystyshommia myös öisin. Onneksi se on pieni ja pieniruokainen. Itse teen matkani ratikalla, paitsi mökkireissuilla (ja näemmä kissanruokintamatkoilla).
Postilaatikosta putoilevien nettipuotitavaroiden lisäksi sieltä ei juuri muuta putoilekaan. Paitsi Vihreä lanka, tietenkin, ja mieheni tilaama Maku-lehti. Ja laskuja. Mainoksia tai puhelinluetteloita emme ota vastaan. Ja on nettikaupoissa hyvätkin puolensa, niissä jää usein monta logistista välivaihetta pois kuluttamisesta.
Ja hei, nahka maatuu. Ja on se sentään ekologisesti kasviparkittua.
Suosittelen suhtautumaan elämään välillä ilman itseruoskintaa. Puhtaus on puoli ruokaa, tiedostaminen puoli päätöstä.
Kuvassa huono Vihreä nahkakengissään. Paidan langat ovat lentäneet Saksasta Suomeen lentokoneella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti