Olin tiistai-iltana mukana Helsingin Vihreiden ja Vihreän Sivistys- ja Opintokeskus Vision järjestämässä keskustelutilaisuudessa, jossa ruodittiin Vihreyden ydintä. Meitä olikin paikalla aimo joukko, juuri enempää ei olisi kahvilaan mahtunut.
Vision puolelta paikalla oli Taru Anttonen ja Ville Ylikahri ja keskustelua oli siivittämässä myös hallitusneuvotteluilla parhaillaan päivänsä täyttävä Jukka Relander.
Keskustelua käytiin kiihkeästi koko kaksituntinen ja taisipa moni pöytäkunta jäädä jatkamaankin, kun itse jo liukenin paikalta. Paljon puhuttivat jo nyt tässä blogissa käsitellyt kaupunkilaisten puolue -imago ja ylimielinen/halveksuva kuva, jonka annamme ulospäin. En ole siis ollut ajatuksissani ihan metsässä, sentään.
Sivusimme myös aihetta yleispuolue/ympäristöpuolue. Itselleni on tärkeää, että Vihreät on pätevä yleispuolue jatkossakin, koska jokainen vihreä edustaja joutuu ymmärtämään myös muita politiikan osa-alueita kuin ympäristöpolitiikkaa ja olemaan aidosti kiinnostunut koko yhteiskunnasta. En itsekään äänestäisi yhden kärjen puoluetta, vaikka asia olisi kuinka tärkeä.
Yllättäen ehkä eniten keskustelua syntyi kuitenkin Vihreiden sijainnista oikeisto-vasemmisto -akselilla. Toiset kokivat, että olisi tärkeää määritellä paikkamme tarkasti, koska sitä poliittisessa diskurssissa kuitenkin odotetaan - jos emme itse sijoita itseämme, meidät sijoitetaan ulkopuolelta. Toiset taas kokivat, että Vihreisiin mahtuu niin vasemmistolaisesti ajattelevia kuin oikeistolaisiakin, joten tarkan paikan määrittely olisi turhan rajaavaa ja keinotekoista.
Itse pidän oikeisto-vasemmisto -vastakkainasettelua vähän aikansa eläneenä. Ihan tärkeä jana se on, mutta ei alkuunkaan riitä nykymaailmassa kattamaan tarvittavia ulottuvuuksia.
Yhdestä asiasta olimme kuitenkin samaa mieltä: Vihreät on kaikkien puolue, kaikkien puolella. Reilu puolue. Vähemmistöjen, pienten ja sorrettujen puolue. Tavisten puolue.
Itselläni ilta herätti paljon ajatuksia ja poliittista ruokahalua. Relander sanoi kuluvaa aikaa politiikan juhlaviikoiksi, kun saa puhua politiikkaa aamusta iltaan. Näinhän se on. Koskahan olisi mediassa viimeksi ruodittu vastaavalla intensiteetillä hallitusneuvotteluja? Ihanaa aikaa.
Päätän tämän nopean raporttini ilman kummempia pohdiskeluja tähän, koska muu elämä vaatii minua toisaalle. Lupaan kuitenkin palata myöhemmin ainakin siihen, mitä lyhyesti sivuttu aihe "Vihreät osana poliittista peliä" minun päässäni pisti liikkeelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti