Vaali-iltana 2011 päätin, että vuosien jahkailu saa luvan riittää. Olin "aina" äänestänyt Vihreitä, mutta puolueeseen liittyminen tuntui hyvin etäiseltä ajatukselta. Jotenkin koin, että pitäisi olla suurempi sisäinen palo, jotta niin valtava askel kannattaisi ottaa. Kun eduskuntavaalien ennakkoäänet julkistettiin, istuin tyrmistyneenä sohvalla osaamatta ajatella mitään muuta kuin "ei... Ei!" Illan mittaan tajusin, että tätähän se sisäinen palo on. Eilisessä yhdistyksen tutustumisillassa Vihreiden puoluetoimistolla joku sanoi osuvasti että "oli pakko liittyä". Jotain oli tehtävä.
Valitsin yhdistyksekseni Helsingin Vihreät Naiset. En koe olevani mitenkään erityisen feministinen tai pääkaupunkikeskeinen, mutta olen pystypäin ja suoraselkäisesti nainen ja helsinkiläinen - Helsingin Vihreä Nainen. Vaalien jälkeen meitä on ilmoittautunut vahvuuteen jo toista sataa! (Maanlaajuisesti Vihreisiin on liittynyt yli 1800 uutta jäsentä vaalien jälkeisten viikkojen aikana.)
Liityttyäni puolueeseen tajusin, että eihän se ole mikään juttu. Voin olla rivijäsen ja tukea puoluetta jäsenmaksullani vaikka kenenkään tietämättä. Puolueen jäsenkirja ei enää leimaa ketään eikä asiasta tarvitse pitää meteliä, ellei tahdo. Toisaalta puolue tarjoaa ison kasan yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuuksia halukkaille. En itse vielä tiedä, millaiseksi oma jäsenyyteni muodostuu. Osittain siksi kirjoitan nyt Vihervarpusta, päiväkirjaa puolueeseen liittymisestä ja poliittisesta aktivoitumisesta. Haluan itseni ja mahdollisesti liittymistä harkitsevien takia kirjata ylös, mitä koen uutena Vihreänä.
Tervetuloa mukaan vihreälle polulleni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti