Huuh, miten kiire viikko! En ole ehtinyt politikoimaan oikein ollenkaan. Tänään kuitenkin innostuin, kun kuulin, että 50 % raja on mennyt rikki - siis yli 50 % Vihreiden jäsenistä äänesti puheenjohtajavaalissa ja siten äänet lasketaan. Puoluekokous sitten viikon päästä vahvistanee jäsenistön tahdon. JEE!
Olen muuten ollut tosi positiivisesti yllättynyt, miten monessa asiassa munkin mieltä on jo ehditty kysyä, vaikka olen ollut jäsen vasta pari kuukautta. Jopa hallitusneuvotteluihin osallistumisesta. Tunnen itseni tärkeäksi.
Nyt lähden mökille koko viikonlopuksi, mutta jospa ehtisi vähän vaikka lukea lehtiä tuolla reissulla ja taas tietäisi, mistä kannattaisi blogata. Ihanaa kesäviikonloppua!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puolue. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puolue. Näytä kaikki tekstit
perjantai 3. kesäkuuta 2011
torstai 19. toukokuuta 2011
Puheenjohtaja- ja puoluesihteeripaneeli 19.5. 2011
Helsingin Vanhalla Ylioppilastalolla käytiin torstaina 19.5. paneelikeskustelu, jossa ensin toisistaan mittaa ottivat puoluesihteeri- ja lopuksi puheenjohtajaehdokkaat. Puhetta johti napakasti Sallamaari Repo.
Itse en päässyt paikan päälle, mutta tämä nytkin näppieni päässä oleva kannettava mahdollistaa reaaliaikaisen seurannan ja pääsin seuraamaan keskustelua livenä uStreamin kautta. Keskustelu luvataan myös tallentaa jälkeenpäin seurattavaksi, laitan linkin myöhemmin saataville.
Puoluesihteereiden keskustelussa ei noussut esiin mitään huomattavia eroja. Laturilla toki on vankka kokemus hommasta jo entuudestaan, mutta haastajat Järvinen ja Suoniemi vakuuttelevat tuntevansa tehtävän vaatimukset ainakin teoriassa: ymmärretään, mitä esimieheltä vaaditaan ja tiedetään, että puoluesihteerin työssä iso rooli on olla puheenjohtajan aisapari.
Puoluesihteeritentissä nousi esiin kaksi teemaa, jotka meikäläistäkin kiinnostavat: Uusien jäsenien sitouttaminen (=hyödyntäminen) ja Vihreiden imago stadilaisten puolueena. Jälkimmäisestä paasaan varmasti jatkossa vielä paljon. Kiitos Johanna Sumuvuorelle asian nostamisesta esiin! Mitä taas tulee uusien jäsenten voiman kanavointiin, tulen seuraamaan sitä Varpusessa askel askeleelta ja raportoin kokemuksistani. Toivottavasti päiväkirjastani on hyötyä myös puolueelle.
Järvinen nokittaa keskustelun lopussa rajuilla lupauksilla kasvusta, Suoniemi kertoo vielä johtajakokemuksestaan. Laturi toteaa, että näyttöä hyvästä työstä on. Henkilöesimieheksi varmaan jokaisesta ehdokkaasta on, motivoiminen ja innovoiminen ovat varmaan kaikilla luonteeltaan erilaisia. Tämä keltanokkavarpunen ei näe ehdokkaissa uhkakuvia.
Puheenjohtajakilpailu on kiinnostava. Mika Flöjt on ehdokkaista selvimmin ympäristövihreä, Niinistö ja Sinnemäki tuntuvat eniten kannattavan Status Quota. Outi Alanko-Kahiluodon asemapaikka janalla vahvan muutoksen ja pysyvyyden janalla jää mulle epäselväksi. A-K puhuu koko Suomen yleispuolueen puolesta ja sanoo, että on tärkeää "johdattaa Vihreät juurilleen, idealistiseksi ja peräänantamattomaksi arvoliikkeeksi". Kritisoiko A-K tässä viime kauden ydinvoimalinjausta? En tiedä ja ihmettelisin, jos näin on (ja olen vähän kyllästynytkin aiheeseen, joten kaduttaa jo nyt, että otin koko asian esiin).
Nouseeko perustulokysymyksessä joitain eroja ehdokkaiden välille? Ei varsinaisesti. Flöjt haluaa kokeilua asiasta, muut kertovat lähinnä sovittelukokemuksestaan. Pääasiahan on, että siinä asiassa päästään eteenpäin, ihan aidosti ja konkreettisesti, jotta edes parinkymmenen vuoden päästä päästäisiin tavoitteeseen.
Ai niin muuten - alan huutaa, jos kuulen vielä kerran sanan "rökäletappio".
Loppupuolella keskustelua nousee esiin hieno aihe: Puheenjohtajien näkemys omasta roolistaan yhteiskunnan heteronormatiivisuuden purkamisessa ja sinkkujen/lapsettomien arvon nostamisessa. Tulen puhumaan tästäkin aiheesta enemmän: Tasa-arvoinen avioliittolaki, ihmisen oikeus pyrkiä ydinperheajattelun ulkopuolelle ja muut perhepoliittiset asiat on mulle tosi tärkeitä.
Jätän tässä ottamatta kantaa suuntaan tai toiseen puheenjohtajavaalin suhteen. Voin kuitenkin kertoa, että oma lappuni lähti tosiaan jo eilen postiin eikä tämänpäiväinen paneeli saa minua katumaan omaa ratkaisuani.
Joko katsoitte? Joko äänestitte? Ajatuksia?
Itse en päässyt paikan päälle, mutta tämä nytkin näppieni päässä oleva kannettava mahdollistaa reaaliaikaisen seurannan ja pääsin seuraamaan keskustelua livenä uStreamin kautta. Keskustelu luvataan myös tallentaa jälkeenpäin seurattavaksi, laitan linkin myöhemmin saataville.
Puoluesihteereiden keskustelussa ei noussut esiin mitään huomattavia eroja. Laturilla toki on vankka kokemus hommasta jo entuudestaan, mutta haastajat Järvinen ja Suoniemi vakuuttelevat tuntevansa tehtävän vaatimukset ainakin teoriassa: ymmärretään, mitä esimieheltä vaaditaan ja tiedetään, että puoluesihteerin työssä iso rooli on olla puheenjohtajan aisapari.
Puoluesihteeritentissä nousi esiin kaksi teemaa, jotka meikäläistäkin kiinnostavat: Uusien jäsenien sitouttaminen (=hyödyntäminen) ja Vihreiden imago stadilaisten puolueena. Jälkimmäisestä paasaan varmasti jatkossa vielä paljon. Kiitos Johanna Sumuvuorelle asian nostamisesta esiin! Mitä taas tulee uusien jäsenten voiman kanavointiin, tulen seuraamaan sitä Varpusessa askel askeleelta ja raportoin kokemuksistani. Toivottavasti päiväkirjastani on hyötyä myös puolueelle.
Järvinen nokittaa keskustelun lopussa rajuilla lupauksilla kasvusta, Suoniemi kertoo vielä johtajakokemuksestaan. Laturi toteaa, että näyttöä hyvästä työstä on. Henkilöesimieheksi varmaan jokaisesta ehdokkaasta on, motivoiminen ja innovoiminen ovat varmaan kaikilla luonteeltaan erilaisia. Tämä keltanokkavarpunen ei näe ehdokkaissa uhkakuvia.
Puheenjohtajakilpailu on kiinnostava. Mika Flöjt on ehdokkaista selvimmin ympäristövihreä, Niinistö ja Sinnemäki tuntuvat eniten kannattavan Status Quota. Outi Alanko-Kahiluodon asemapaikka janalla vahvan muutoksen ja pysyvyyden janalla jää mulle epäselväksi. A-K puhuu koko Suomen yleispuolueen puolesta ja sanoo, että on tärkeää "johdattaa Vihreät juurilleen, idealistiseksi ja peräänantamattomaksi arvoliikkeeksi". Kritisoiko A-K tässä viime kauden ydinvoimalinjausta? En tiedä ja ihmettelisin, jos näin on (ja olen vähän kyllästynytkin aiheeseen, joten kaduttaa jo nyt, että otin koko asian esiin).
Nouseeko perustulokysymyksessä joitain eroja ehdokkaiden välille? Ei varsinaisesti. Flöjt haluaa kokeilua asiasta, muut kertovat lähinnä sovittelukokemuksestaan. Pääasiahan on, että siinä asiassa päästään eteenpäin, ihan aidosti ja konkreettisesti, jotta edes parinkymmenen vuoden päästä päästäisiin tavoitteeseen.
Ai niin muuten - alan huutaa, jos kuulen vielä kerran sanan "rökäletappio".
Loppupuolella keskustelua nousee esiin hieno aihe: Puheenjohtajien näkemys omasta roolistaan yhteiskunnan heteronormatiivisuuden purkamisessa ja sinkkujen/lapsettomien arvon nostamisessa. Tulen puhumaan tästäkin aiheesta enemmän: Tasa-arvoinen avioliittolaki, ihmisen oikeus pyrkiä ydinperheajattelun ulkopuolelle ja muut perhepoliittiset asiat on mulle tosi tärkeitä.
Jätän tässä ottamatta kantaa suuntaan tai toiseen puheenjohtajavaalin suhteen. Voin kuitenkin kertoa, että oma lappuni lähti tosiaan jo eilen postiin eikä tämänpäiväinen paneeli saa minua katumaan omaa ratkaisuani.
Joko katsoitte? Joko äänestitte? Ajatuksia?
Puheenjohtajavaali ja Vihreä linja
Heti näin puoluejäsenyyteni alkumetreillä eletään jännittäviä aikoja. Kesäkuussa on puoluekokous, jossa valitaan henkilöt puolueen toimielimiin. Eniten huomiota keräävät tietenkin päätökset puheenjohtajistosta ja puoluesihteeristä. Varapuheenjohtajat vaihtuvat, se on selvä, mutta sekä puheenjohtajaksi että puoluesihteeriksi on ehdolla muiden muassa parhaillaan istuva henkilö.
Eilen postista kolahti äänestyslipuke puheenjohtajavaaliin. Vihreät äänestää neuvoa-antavan jäsenäänestyksen puheenjohtajastaan ja puoluekokous kaiken järjen ja odotusten mukaan vahvistaa jäsenistön toiveen. Itsellänikin pitäisi siis olla ihan mielipide asiasta!
Ehdokkaita on neljä, tunnetuimpina nykyinen puheenjohtaja Anni Sinnemäki ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö. Haastajina kisassa ovat mukana Outi Alanko-Kahiluoto ja Mika Flöjt. Ehdokkaissa ei äkkiseltään tunnu olevan merkittäviä eroja: Kaikki ehdokkaat ovat reilusti alle viisikymppisiä ja tasapainottelevat vaalipuheissaan arvoliberalismin ja ympäristövihreyden puolivälissä. Kukaan ei tunnu aggressiivisesti tavoittelevan voimakasta uudistumista ympäristökeskeisyyden suuntaan, vaan yleispuolueena ollaan ja pysytään myös puoluekokouksen jälkeen.
Itselleni yleispuoluelinjaus sopii hienosti, koska se on ainoa realistinen vaihtoehto. Vihreiden keskustelupalstalla (se on muuten avoin ihan kaikille, ei vain jäsenille!) on nostettu esiin toiveita myös "paluusta juurille", koijärveläiseen luontopuoluesuuntaan. En näe sitä kuitenkaan mahdollisuutena nykyvihreille, jäsenistössämme on niin paljon myös muista kuin luontosyistä liittyneitä. Emme ole enää mikään marginaalipuolue, joka voisi mennä vain yksi kärki edellä politiikkaan.
Itselleni Vihreä arvoliberalismi on tärkein syy kuulua juuri tähän puolueeseen.
Vihreät auttaa jäsenistöään päättämään: puheenjohtajakiertueella on järjestetty keskustelutilaisuuksia ympäri Suomea ja tänään ehtii vielä tenttaamaan ehdokkaita Helsingin Vanhalle ylioppilastalolle. Tilaisuuksia voi seurata myös verkossa.
Kirjoitin ehdokkaani nimen äänestyslippuun ja pudotin kuoren postiin jo eilen. Päätös oli lopulta todella helppo. Nyt vaan odotellaan tuloksia :)
Eilen postista kolahti äänestyslipuke puheenjohtajavaaliin. Vihreät äänestää neuvoa-antavan jäsenäänestyksen puheenjohtajastaan ja puoluekokous kaiken järjen ja odotusten mukaan vahvistaa jäsenistön toiveen. Itsellänikin pitäisi siis olla ihan mielipide asiasta!
Ehdokkaita on neljä, tunnetuimpina nykyinen puheenjohtaja Anni Sinnemäki ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö. Haastajina kisassa ovat mukana Outi Alanko-Kahiluoto ja Mika Flöjt. Ehdokkaissa ei äkkiseltään tunnu olevan merkittäviä eroja: Kaikki ehdokkaat ovat reilusti alle viisikymppisiä ja tasapainottelevat vaalipuheissaan arvoliberalismin ja ympäristövihreyden puolivälissä. Kukaan ei tunnu aggressiivisesti tavoittelevan voimakasta uudistumista ympäristökeskeisyyden suuntaan, vaan yleispuolueena ollaan ja pysytään myös puoluekokouksen jälkeen.
Itselleni yleispuoluelinjaus sopii hienosti, koska se on ainoa realistinen vaihtoehto. Vihreiden keskustelupalstalla (se on muuten avoin ihan kaikille, ei vain jäsenille!) on nostettu esiin toiveita myös "paluusta juurille", koijärveläiseen luontopuoluesuuntaan. En näe sitä kuitenkaan mahdollisuutena nykyvihreille, jäsenistössämme on niin paljon myös muista kuin luontosyistä liittyneitä. Emme ole enää mikään marginaalipuolue, joka voisi mennä vain yksi kärki edellä politiikkaan.
Itselleni Vihreä arvoliberalismi on tärkein syy kuulua juuri tähän puolueeseen.
Vihreät auttaa jäsenistöään päättämään: puheenjohtajakiertueella on järjestetty keskustelutilaisuuksia ympäri Suomea ja tänään ehtii vielä tenttaamaan ehdokkaita Helsingin Vanhalle ylioppilastalolle. Tilaisuuksia voi seurata myös verkossa.
Kirjoitin ehdokkaani nimen äänestyslippuun ja pudotin kuoren postiin jo eilen. Päätös oli lopulta todella helppo. Nyt vaan odotellaan tuloksia :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)